2 Onko olemassa lakisääteinen avio-omaisuutta koskevaa menettelyä, ja jos on, mitä se sisältää?
2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?
Tšekin tasavallan lakisääteisenä aviovarallisuusjärjestelmänä on puolisoiden yhteinen omaisuus, jota säädellään siviililailla (laki nro 89/2012 (säädöskokoelma)).
Yhteistä omaisuutta koskeva yksityiskohtainen rajoite löytyy siviililain 709, 710 ja 3040 pykälistä, joiden perusteella puolisoiden yhteiseen omaisuuteen kuuluu:
- Yhden puolison tai molempien puolisoiden avioliiton aikana yhdessä hankkima omaisuus, lukuun ottamatta omaisuutta, joka:
- on toisen puolison henkilökohtaisten tarpeiden mukainen,
- on toisen puolison peritty tai lahjoituksena saatu omaisuus, ellei lahjoittaja lahjoittaessaan, tai vainaja testamentissaan ole toisin esittänyt
- toinen puoliso on saanut korvauksena muusta kuin luonnollisten oikeuksiensa vahingoista,
- on omaisuus, jonka toinen puolisoista on hankkinut vaihtamalla sen omaan yksityisomaisuuteensa kuuluvaan omaisuuteen,
- toinen puolisoista on saanut korvauksena yksinomaiseen omaisuutensa vahingosta tuhoamisesta tai hävittämisestä,
- on omaisuus, joka on palautuslainsäädännön perusteella palautettu puolisolle, joka on omistanut sen ennen avioliittoa, tai joka on palautettu puolisolle, joka on omaisuuden alkuperäisen omistajan laillinen perijä.
Puolisoiden yhteiseen omaisuuteen kuuluu myös puolison henkilökohtaisesta omaisuudesta saama tuotto, sekä puolison osakkeiden omistus osakeyhtiössä tai osuuskunnassa, jos puoliso on tullut yhtiön osakkaaksi tai osuuskunnan jäseneksi avioliiton aikana (ellei osakkeen hankinta ole tapahtunut jossakin yllämainitussa poikkeustapauksessa). 2) Puolisoiden avioliiton aikana ottama velka, lukuun ottamatta: a) velkoja, jotka liittyvät ainoastaan toisen puolison yksityisomistuksessa olevaan omaisuuteen ja niiden suuruus ylittää niistä saadun voiton, tai b) velkoja, jotka toinen puolisoista on ottanut ilman toisen puolison hyväksyntää, ja jotka eivät ole päivittäisiä tai perheen yhteisiä tarpeita varten.
2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?
Tšekin lainsäädäntö ei nykyisellään sisällä tällaista olettamusta.
2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?
Sellaista säännöstä ei ole, jonka perusteella omaisuuden luettelointi olisi pakollista. Tästä huolimatta luettelointi on suositeltavaa puolisoiden yhteisen omaisuuden jakamisen suhteen yhteisen omistuksen purkamisen varalta (avioliiton päättymisen tai toisen puolison kuoleman seurauksena).
2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?
Puolisot yhdessä (tai toinen heistä, tehdyn sopimuksen mukaisesti) käyttävät ja hoitavat omaisuutta, joka muodostaa osan heidän yhteisestä omaisuudestaan. Yhteiseen omaisuuteen kuuluvan omaisuuden rutiininomaisesta hoidosta voi huolehtia kumpi tahansa puoliso (esimerkiksi tavanomaisten kotitalousasioiden hoito, vuokran ja oheispalvelujen kaltaisten säännöllisten sitoumusten maksu, syöminen, tavanomaisten kulutustarvikkeiden hankinta). Sellaisissa puolisoiden yhteistä omaisuutta koskevissa asioissa, jotka eivät ole rutiininomaisia (esim. kiinteistön tai arvokkaan omaisuuden luovuttaminen tai kiinteistön kiinnitys), tarvitaan kummankin puolison suostumus. Mikäli jompikumpi puoliso ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy antamasta suostumustaan tai ei pysty ilmaisemaan tahtoaan, tuomioistuin voi hyväksyä toisen puolison ehdotuksen. Jos jompikumpi puolisoista toimii ilman toisen puolison hyväksyntää sellaisissa tapauksissa, joissa molempien suostumus vaaditaan, toinen puoliso voi hakea tällaisen toimen mitättömäksi julistamista (Siviililain 713 ja 714 pykälät); mikäli hän ei vaadi toimen mitätöimistä, sitä pidetään pätevänä (Siviililain 586 pykälän 2 momentti ). Näitä määräyksiä sovelletaan vain, jos niitä ei ole muutettu avioehtosopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?
Kumpaakin puolisoa koskevat yhdessä ja erikseen sellaisiin oikeustoimiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, jotka jompikumpi heistä suorittaa omaisuuden rutiininomaisen hoidon yhteydessä (Siviililain 713 pykälän 3 momentti).
2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?
Kumpikin puoliso on yhdessä ja erikseen vastuussa heidän yhteiseen omaisuuteensa liittyvistä veloista (siviililain 713 pykälän 2 momentti). Nämä velat voidaan maksaa puolisoiden yhteisestä omaisuudesta tai kummankin puolison yksittäisestä omaisuudesta.
Avioehtosopimuksella voidaan poistaa puolisoiden yhteisvastuu veloista, mutta tällainen sopimus vaikuttaa kolmansiin osapuoliin ainoastaan, jos kolmas osapuoli hyväksyy sen (Siviililain 719 pykälän 2 momentti), tai jos se molempien puolisoiden pyynnöstä on rekisteröity avioehtosopimusten julkiseen rekisteriin (Siviililain 721 pykälän 1 momentti).
Puolisot pysyvät yksittäisesti vastuussa veloista, jotka eivät liity puolisoiden yhteiseen omaisuuteen, eli pääasiassa:
- velat, jotka liittyvät heidän yksityisomaisuudessa olevaan omaisuuteen, ja joiden suuruus ylittää näistä varoista saadun voiton,
- velat, jotka toinen puolisoista on ottanut ilman toisen puolison hyväksyntää ja jotka eivät ole perheen yhteisiä päivittäisiä tarpeita varten.
- velat, jotka aiheutuvat jommankumman puolison rikkomuksista,
- velat valtiolle ja julkiselle vallalle,
- ennen avioliittoa tehdyt velat.
Täytäntöönpanomenettelyssä nämä velat (lukuunottamatta ennen avioliittoa tehtyjä velkoja) voidaan maksaa sekä velallisen puolison yksittäisistä varoista että puolisoiden yhteisistä varoista.