2 Onko olemassa lakisääteinen avio-omaisuutta koskevaa menettelyä, ja jos on, mitä se sisältää?

2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Jos avioehtosopimusta ei ole tehty, puolisoihin sovelletaan yhteisomistusjärjestelmää: hankintojen yhteisomistusta (siviililain 1400–1491 pykälä). Avioitumisen jälkeen hankittu arvokas omaisuus katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi. Omaisuus, jonka toinen puolisoista on omistanut avioitumispäivänä tai joka on saatu lahjana, perintönä tai testamenttilahjoituksena, sekä luonteeltaan henkilökohtainen omaisuus katsotaan kuitenkin erilliseksi omaisuudeksi (siviililain 1404 pykälä).

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Puolisoiden omaisuus katsotaan yhteiseksi, ellei voida osoittaa, että se on erillistä omaisuutta (siviililain 1402 pykälä).

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Puolisoiden ei tarvitse luetteloida omaisuuttaan.

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

Kumpikin puolisoista voi hallita ja luovuttaa omaa erillistä omaisuuttaan (siviililain 1428 pykälä) tai yhteistä omaisuutta (siviililain 1421 pykälän 1 momentti). Tiettyjen yhteiseen omaisuuteen liittyvien toimien vakavuuden takia niistä on päätettävä yhteisesti. Tämä tarkoittaa, että kummankin puolison on suoritettava toimi tai jommankumman puolison on suoritettava toimi toisen puolison suostumuksella. Tätä vaatimusta sovelletaan etenkin yhteisen omaisuuden luovuttamiseen ilman vastasuoritusta ja yhteisen omaisuuden kiinnittämiseen kolmannen osapuolen velkojen takaamiseksi (siviililain 1422 pykälä) sekä yhteisomistuksessa olevan kiinteän omaisuuden, liikeomaisuuden ja yritysten ei-siirrettävien osakkuuksien ja niihin liittyvien oikeuksien luovuttamiseen (siviililain 1424 pykälä).

Jos jompikumpi puolisoista rikkoo näitä sääntöjä, toinen puolisoista voi pyytää toimen kumoamista (siviililain 1427 pykälä).

Jos jompikumpi puolisoista käyttää oikeuksiaan väärin tai hänellä ei ole oikeutta tehdä päätöksiä, toinen puoliso voi pyytää tuomioistuinta käyttämään kyseisiä oikeuksia hänen puolestaan (siviililain 1426 pykälä).

Puolisot eivät voi myöskään erikseen luopua oikeuksista, joilla taataan perheen asunto (siviililain 215 pykälän 3 momentti).

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Jompikumpi puoliso voi hallita toisen puolison erillistä omaisuutta, mikäli hänelle on annettu siihen nimenomainen suostumus (siviililain 1431 pykälä) tai hiljainen suostumus (siviililain 1432 pykälä) tai se on sallittu tuomioistuimen päätöksellä (siviililain 1429 pykälä).

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Ennen avioliiton solmimista otetut velat peritään velan ottaneen puolison erillisestä omaisuudesta ja tuloista (siviililain 1410 ja 1411 pykälä). Avioliiton aikana otetut velat voidaan periä velan ottaneen puolison erillisestä omaisuudesta ja yhteisestä omaisuudesta (siviililain 1413 pykälä).

Jos toiselta puolisolta ei ole saatu suostumusta, lainoista tai takauksista aiheutuvat velat voidaan periä yhteisen omaisuuden sijaan vain sopimusosapuolena olevan puolison erillisestä omaisuudesta ja tuloista (siviililain 1415 pykälä).

Jos puolisot ovat yhdessä ja erikseen tehneet sopimuksen velasta, se voidaan periä kaikesta perheen omaisuudesta (siviililain 1418 pykälä). Tämä koskee etenkin kaikkia velkoja, jotka ovat aiheutuneet taloudenhoidosta tai lasten koulutuksesta (siviililain 1414 pykälä).