2.1. Kuvatkaa yleisperiaatteet: Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden yhteisyyden järjestelmän piiriin? Kuuluuko osa puolisoiden omaisuudesta omaisuuden erillisyyden varaan rakentuvan aviovarallisuusjärjestelmän piiriin?

Lain nro 232/91 13 pykälässä säädetään, että avioliitto ei vaikuta puolisoiden varallisuussuhteisiin; kumpikin puolisoista hallitsee ja hankkii omaa omaisuuttaan myös avioitumisen jälkeen. Puolisot voivat tietenkin hankkia yhteistä omaisuutta. Tässä tapauksessa kumpikin puoliso saa kuitenkin itselleen jakamattoman osuuden kyseisestä omaisuudesta. Jos avioliitto mitätöidään tai puretaan tai jos osapuolet muuttavat erilleen, kumpi tahansa osapuoli voi vaatia korvausta osallistumisestaan toisen puolison omaisuuden kasvattamiseen (katso 5.1 kohta).

2.2. Sisältyykö aviovarallisuusjärjestelmään lakimääräisiä olettamia siitä, miten puolisoiden omaisuus on jaettava avioliiton purkauduttua?

Puolison osuus toisen puolison omaisuuden kasvusta katsotaan kolmasosaksi kasvusta, ellei päinvastaista voida todistaa. Jos kantaja osoittaa, että hänen osuutensa on kolmasosaa suurempi, perhetuomioistuin voi myöntää hänelle korvauksena suuremman määrän. Jos lainsäätäjä soveltaa tätä olettamaa, lainsäätäjä tunnustaa vaikeudet, joita kantajalla voi olla osuutensa osoittamisessa – yleensä useiden vuosien avioliiton jälkeen. Jos tuomioistuimelle ei voida toimittaa kattavia todisteita kantajan osuudesta toisen puolison omaisuuden kasvusta, perhetuomioistuin voi määrätä, että kantajalle on myönnettävä kolmasosa kasvusta olettaman mukaisesti. Jos kantaja pyytää, että hänelle on myönnettävä määrä, joka vastaa yli kolmasosaa kasvusta, hänen on toimitettava riittävät todisteet siitä, että hänen osuutensa vastaa yli kolmasosaa.

2.3. Pitääkö puolisoiden luetteloida oma omaisuutensa? Jos, milloin ja miten?

Aviovarallisuuteen liittyvässä hakemusasiassa tarkastellaan varsinaisen omaisuuden sijaan omaisuuden kasvua lain nro 232/91 14 pykälän mukaisesti (katso 5.1 kohta). Tuomioistuimen on verrattava kunkin puolison avioitumishetken omaisuutta kunkin puolison eroamishetken omaisuuteen, jotta voidaan määrittää, onko omaisuus kasvanut osapuolten avioliiton aikana. Jos kasvua ei ole tapahtunut tai jommankumman puolison omaisuus on vähentynyt, 14 pykälää ei sovelleta eikä toinen puoliso voi esittää vaateita. Edellä mainitun perusteella on siis olennaista osoittaa, että aviovarallisuus on kasvanut osapuolten avioliiton aikana. Osapuolet voivat itse päättää, tehdäänkö tämä luetteloimalla omaisuus vai jollakin muulla tavalla.

2.4. Kenellä on oikeus hallita omaisuutta avioliiton aikana? Kenellä on oikeus luovuttaa omaisuutta? Saako yksi puoliso luovuttaa/hallinnoida omaisuutta yksin, vai vaaditaanko luovutukseen toisen puolison suostumus (esim. myytäessä puolisoiden asunto)? Jos luovutukseen tarvitaan lain mukaan puolison suostumus ja puoliso luovuttaa omaisuuttaan kolmannelle hankkimatta siihen puolisonsa suostumusta, onko luovutus pätevä vai voidaanko se julistaa pätemättömäksi? Jos, niin millä edellytyksillä?

Kuten edellä todetaan, lain nro 232/91 13 pykälässä säädetään, että avioliitto ei vaikuta puolisoiden varallisuussuhteiden riippumattomuuteen. Kumpikin puolisoista hallitsee ja hankkii omaa omaisuuttaan myös avioitumisen jälkeen. Näin ollen kumpikin puolisoista hallitsee omaa omaisuuttaan.

2.5. Voiko toinen puoliso määrätä puolisoiden omaisuudesta yksin toista puolisoa sitovalla tavalla?

Ei.

2.6. Kuka on vastuussa avioliiton aikana otetuista veloista? Mitä omaisuutta velkojat voivat käyttää velkojensa vastineena?

Kumpikin puolisoista on periaatteessa vastuussa omista veloistaan, ellei erityisiä olosuhteita ole. Velkojien vaateisiin voidaan vastata vain kyseisen puolison omaisuudella.

Print this topic

back to top