6 Mitkä ovat kuoleman seuraukset?

Yhteisen omaisuuden ositusta koskevia sääntöjä sovelletaan myös jommankumman puolison kuollessa. Täten kuolleen puolison osuus yhteisestä omaisuudesta ja hänen mahdollinen henkilökohtainen omaisuutensa muodostavat perinnön.

Eloonjäänyt puoliso saa oman osuutensa yhteisestä omaisuudesta ja mahdollisen henkilökohtaisen omaisuutensa. Lisäksi eloonjäänyt puoliso saa omat eläkeoikeutensa ynnä muut (vertaa kysymykseen 2.1).

Eloonjäävä puoliso perii puolet kuolleen puolison omaisuudesta, mikäli kuolleella puolisolla on rintaperillisiä. Mikäli kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä, eloonjäävä puoliso on ainoa perillinen. Kuollut puoliso voi tehdä testamentin, jonka perusteella kuolinpesä ositetaan eriävällä tavalla. Rajoituksena on, että eloonjäävä puoliso perii vähintään neljänneksen kuolleen puolison omaisuudesta.

Eloonjäävällä puolisolla on lisäksi oikeus sulkea kuolinpesän ulkopuolelle hänen henkilökohtaisia tarpeitaan varten tarkoitetut tavarat, mikäli niiden arvo ei ole kohtuuton suhteessa puolisoiden taloudelliseen tilanteeseen. Sama koskee alaikäisten lasten käyttöön hankittuja tavaroita.

Eloonjäävä puoliso voi myös ottaa kuolinpesästä itselleen summan, jonka arvo yhdessä hänen saamansa perinnön ja hänen yksityisomaisuutensa kanssa vastaa 600 000 Tanskan kruunua. Tätä summaa tarkastetaan indeksin mukaisesti.

Eloonjäävä puoliso voi ottaa täysin haltuunsa puolisoiden yhteisen omaisuuden yhdessä heidän yhteisten rintaperillistensä kanssa, joita voivat olla esimerkiksi lapset tai lapsenlapset. Mikäli kuolleella puolisolla on omia rintaperillisiä, omaisuuden täysin haltuun ottamiseen tarvitaan heidän suostumuksensa. Omaisuuden täysin haltuun ottamisella tarkoitetaan sitä, että perilliset eivät voi vaatia kuolleelta puolisolta saamaansa perintöä eloonjääneen puolison ollessa elossa. Omaisuus on eloonjääneen puolison hallussa, ja hän voi käyttää sitä jokapäiväisen elämänsä yhteydessä, vaikka omaisuuden arvo tämän vuoksi laskisikin. Eloonjäänyt puoliso ei kuitenkaan saa käyttää hallussaan olevaa omaisuutta väärin.

(perintölain 9–11 ja 18–19 pykälä)