1.1. Mitä maan lain mukaan aviopuolisoiden aviovarallisuussuhteet määräytyvät, jos puolisot ovat eri valtioiden kansalaisia? Minkä periaatteet/säännöt määrittävät sovellettavan lain? Vaikuttaako joissakin tapauksissa lainvalintaan kansainväliset konventiot? Jos vaikuttaa, niin minkälaisissa tapauksissa?

Ruotsin lainsäädännössä käytetään aviopuolisoiden omaisuuteen sovellettavan lainsäädännön määrittämisen osalta kahta erilaista sääntelyjärjestelmää. Ensimmäinen sääntelyjärjestelmä sisältyy asetukseen nro 1931:429, joka perustuu Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan väliseen konventioon. Konventioon sisältyy avioliittoa, adoptiota ja huoltajuutta koskevia kansainvälisen yksityisoikeuden säädöksiä. Asetusta tarkistettiin konventioon vuonna 2006 tehdyllä muutoksella, joka on ollut voimassa 1 päivästä joulukuuta 2008 alkaen. Sääntöjä sovelletaan, jos molemmat puolisot ovat jonkin sopimusvaltion kansalaisia avioliiton alkaessa ja jos he asettuvat vakituisesti asumaan johonkin kyseisistä valtioista. Lisäksi pariskunnan on sekä edelleen asuttava vakituisesti jossakin sopimusvaltiossa että säilytettävä jonkin sopimusvaltion kansalaisuus (2 a pykälä). Jolleivät puolisot ole toisin sopineet, sovelletaan sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, johon puolisot ovat avioliiton alkamisen jälkeen asettuneet vakituisesti asumaan. Mikäli pariskunta myöhemmin avioliiton aikana asettuu vakituisesti asumaan johonkin toiseen sopimusvaltioon, kyseisen valtion lainsäädäntöä aletaan soveltaa puolisoiden asuttua kyseisessä valtiossa vähintään kahden vuoden ajan. Jos molemmilla puolisoilla on uuteen valtioon siteitä, jotka ovat kansalaisuuden tai sen tosiasian kaltaisia, että aiemmin avioliiton aikana puolisot ovat asuneet vakituisesti kyseisessä valtiossa, lainsäädäntö vaihtuu välittömästi vakituisen asuinpaikan vaihtuessa (3 a pykälä). Toinen sääntelyjärjestelmä sisältyy puolisoiden ja avoparien omaisuuteen liittyvistä kansainvälisistä kysymyksistä annettuun lakiin nro 1990:272. Jollei toisin ole sovittu, aviovarallisuuteen sovelletaan 4 pykälän nojalla sen valtion lainsäädäntöä, johon aviopuolisot asettuvat vakituisesti asumaan avioliiton alkamisen jälkeen. Jos he myöhemmin asettuvat vakituisesti asumaan toiseen valtioon ja elävät siellä vähintään kaksi vuotta, sovelletaan sen sijaan kyseisen valtion lainsäädäntöä. Mikäli puolisot asettuvat vakituisesti asumaan valtioon, jonka kansalaisia he molemmat ovat tai jossa heillä on jo aiemmin avioliiton aikana ollut vakituinen asuinpaikka, sovelletaan kuitenkin tämän valtion lainsäädäntöä heti puolisoiden asetuttua vakituisesti asumaan kyseiseen valtioon. Jos puolisoiden ei voida todeta asettuneen asumaan vakituisesti samaan valtioon, sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, johon puolisoilla on läheisimmät yhteydet. Tämä arvioidaan kutakin tapausta koskevien asianhaarojen perusteella. Lain nro 1990:272 säädöksiä sovelletaan tapauksissa, jotka eivät kuulu konventioon perustuvan pohjoismaisen kehyksen yhteyteen. Kaikissa tilanteissa voidaan molempien sääntelyjärjestelmien nojalla soveltaa ainoastaan yhden valtion lainsäädäntöä. Sovellettavan lainsäädännön muutosta sovelletaan siis taannehtivasti.

1.2. Voivatko puolisot valita sovellettavan lain? Jos puolisoilla on mahdollista valita sovellettava laki, mitkä periaatteet ohjaavat lainvalintaa (esim. valittavat lait, muodolliset vaatimukset, takautuvuus)?

Pohjoismaisen kehyksen perusteella keskeisenä sääntönä on osapuolten itsenäisyys. 3 pykälän perusteella puolisot voivat sopia seuraavien soveltamisesta: a) sellaisen sopimusvaltion lainsäädäntö, jossa jommallakummalla puolisolla on vakituinen asuinpaikka tai jonka kansalainen hän on sopimusta tehtäessä, tai b) sellaisen sopimusvaltion lainsäädäntö, jossa molemmilla puolisoilla on avioliiton aikana edellisen kerran ollut samaan aikaan vakituinen asuinpaikka. Lain nro 1990:272 yleisesti sovellettavien sääntöjen perusteella osapuolten itsenäisyyttä sovelletaan myös normina. Pariskunta voi valita sovellettavaksi lainsäädännöksi minkä tahansa sellaisen valtion lainsäädännön, jossa jommallakummalla heistä on ollut vakituinen asuinpaikka tai jonka kansalainen jompikumpi heistä on ollut sopimusta tehtäessä (3 pykälä). Puolisoiden lainvalintasopimus on Ruotsin lainsäädännön perusteella muodoltaan pätevä, jos se on tehty kirjallisena ja molemmat puolisot ovat allekirjoittaneet sen. Tämä merkitsee sitä, että lainvalintasopimusta ei tarvitse rekisteröidä viranomaisten luona, sitä varten ei tarvita todistajia eikä sitä tarvitse laatia tarkoitusta varten erityisesti suunnitellussa muodossa. Lainvalintasopimuksella puolisot määrittävät sovellettavan lainsäädännön, jolla määritetään kaikki heidän aviovarallisuussuhteeseensa liittyvät aineellisoikeudelliset kysymykset. Puolisoiden lainvalintasopimuksella on taannehtiva vaikutus.

Print this topic

back to top