1 Mitä lakia sovelletaan?
1.1. Mitä maan lain mukaan aviopuolisoiden aviovarallisuussuhteet määräytyvät, jos puolisot ovat eri valtioiden kansalaisia? Minkä periaatteet/säännöt määrittävät sovellettavan lain? Vaikuttaako joissakin tapauksissa lainvalintaan kansainväliset konventiot? Jos vaikuttaa, niin minkälaisissa tapauksissa?
Ennen 1 päivää syyskuuta 1992 solmittuihin avioliittoihin sovelletaan tapaoikeutta, kun taas kyseisen päivämäärän jälkeen solmittuihin avioliittoihin sovelletaan aviovarallisuusjärjestelmään sovellettavaa lakia koskevaa 14 päivänä maaliskuuta 1978 tehtyä Haagin yleissopimusta.
Ennen 1 päivää syyskuuta 1992 avioituneiden puolisoiden aviovarallisuusjärjestelmään sovellettava lainsäädäntö määritetään periaatteessa puolisoiden ensimmäisen yhteisen asuinpaikan perusteella. Määritetyllä lainsäädännöllä säännellään kaikkia puolisoiden välisiä varallisuussuhteita riippumatta siitä, missä heidän omistuksessaan oleva omaisuus sijaitsee. Tätä liittymäperustetta sovelletaan pysyvästi: ensimmäisen yhteisen asuinpaikan lainsäädäntöä sovelletaan koko avioliiton ajan, vaikka puolisot muuttaisivat johonkin muuhun valtioon.
Jos avioliitto on solmittu 1 päivän syyskuuta 1992 jälkeen, puolisoiden varallisuussuhteisiin sovelletaan 14 päivänä maaliskuuta 1978 tehtyä Haagin yleissopimusta, lukuun ottamatta ensisijaista järjestelmää, jota säännellään edelleen pakollisten säännösten nojalla sovellettavilla Ranskan säännöksillä (siviililain 212–226 pykälä). Jos puolisot eivät ole muuta määrittäneet ennen avioliiton solmimista, sovellettava lainsäädäntö on puolisoiden yhteisen vakituisen asuinpaikan lainsäädäntö. Tapaoikeudesta poiketen Haagin yleissopimuksessa säädetään seuraavista kolmesta tapauksesta, joissa sovellettavaa lainsäädäntöä vaihdetaan automaattisesti (7 artiklan 2 kohta): jos puolisot valitsevat asuinpaikakseen valtion, jonka kansalaisia he molemmat ovat; jos puolisot oleskelevat avioliiton solmimisen jälkeen yli kymmenen vuoden ajan tietyssä valtiossa; mikäli puolisoilla ei ole avioitumisen jälkeen pysyvää asuinpaikkaa saman valtion alueella (jolloin aviovarallisuusjärjestelmään sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat), jos puolisot valitsevat pysyväksi asuinpaikakseen saman valtion. Tätä automaattista muutosta ei koskaan sovelleta takautuvasti (8 artiklan nojalla puolisot voivat kuitenkin pyytää uuden lainsäädännön soveltamista kaikkeen omaisuuteensa, mikäli tämä ei vaikuta kielteisesti kolmansien osapuolten oikeuksiin).
1.2. Voivatko puolisot valita sovellettavan lain? Jos puolisoilla on mahdollista valita sovellettava laki, mitkä periaatteet ohjaavat lainvalintaa (esim. valittavat lait, muodolliset vaatimukset, takautuvuus)?
Puolisot voivat itse valita lain, johon heidän avio-omaisuutensa hallintatapa perustuu. Jos puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen ennen 14 päivänä maaliskuuta 1978 tehdyn Haagin sopimuksen voimaantuloa (ennen 1 päivää syyskuuta 1992), puolisoilla oli mahdollisuus valita sovellettava lainsäädäntö. Haagin yleissopimuksen voimaantulon jälkeen viittausvaltaa on rajoitettu yhteen kolmesta 3 artiklassa määritetystä lainsäädännöstä, joten vaihtoehdot ovat seuraavat: sen valtion lainsäädäntö, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista on viittaushetkellä; sen valtion lainsäädäntö, jossa jommankumman puolison pysyvä asuinpaikka sijaitsee viittaushetkellä; tai sen valtion lainsäädäntö, jossa toisen puolison ensimmäinen uusi vakituinen asuinpaikka sijaitsee avioitumisen jälkeen. Haagin yleissopimuksen nojalla puolisot voivat myös pyytää, että kiinteään omaisuuteen tai sen osaan olisi sovellettava sen paikan lainsäädäntöä, jossa kyseinen kiinteä omaisuus sijaitsee (3 artiklan 2 kohta). Haagin yleissopimuksen nojalla sovellettavaan lainsäädäntöön on viitattava nimenomaisesti tai sitä on välttämättä edellytettävä avioehtosopimuksen säännöksien perusteella (11 artikla).
Puolisot voivat myös vaihtaa aviovarallisuusjärjestelmäänsä sovellettavaa lainsäädäntöä avioliittonsa aikana. Tässä tapauksessa Haagin yleissopimusta sovelletaan myös puolisoihin, jotka ovat avioituneen ennen sen voimaantuloa, sillä edellytyksellä, että valinta on tehty ennen yleissopimuksen voimaantuloa (21 artikla). Tässä yhteydessä viittausvaltaa on rajoitettu yhteen kahdesta 6 artiklassa määritetystä lainsäädännöstä, jolloin vaihtoehdot ovat seuraavat: minkä tahansa sellaisen valtion lainsäädäntö, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista on viittaushetkellä, tai sen valtion lainsäädäntö, jossa kummalla tahansa puolisosta on pysyvä asuinpaikka viittaushetkellä. Haagin yleissopimuksen nojalla puolisot voivat pyytää, että kiinteään omaisuuteen tai sen osaan on sovellettava sen paikan lainsäädäntöä, jossa kyseinen kiinteä omaisuus sijaitsee (6 artiklan 2 kohta). Uutta lakia sovelletaan takautuvasti avioitumispäivään asti, joskaan se ei vaikuta kolmansien osapuolten oikeuksiin. Puolisot voivat kuitenkin päättää, että sovellettavan lain ja siten mahdollisesti avio-omaisuuden hallintatavan muutos koskee vain päätöksen jälkeistä aikaa (tällöin on suositeltavaa, että he purkavat avio-omaisuuden hallintatapaa koskevan aikaisemman päätöksen. Siviililakia on muutettu 28 päivänä lokakuuta 1997 annetulla lailla nro 97-987, jolla siviililakia mukautetaan Haagin yleissopimuksen säännösten mukaiseksi ja jolla säädetään ulkomaiseen lainsäädäntöön perustuvan aviovarallisuusjärjestelmän vaihtamisen ilmoittamisesta.
