5.1. Miten omaisuus (oikeudet in rem) jaetaan?

Omaisuuden erottelun periaatetta sovelletaan asumuseroon tai eroon asti. Asumuseron tai eron yhteydessä tapahtuvaa osapuolten erikseen tai yhdessä omistaman omaisuuden ositusta ja jakoa koskee pakottava vaatimus siitä, että puolisoiden ja heidän huollettavinaan olevien lapsien asiaankuuluvasta toimeentulosta on huolehdittava (asumuserosta ja perheoikeuden uudistamisesta vuonna 1989 annetun lain 3 pykälän 2 momentin a alamomentti ja perheoikeudesta (erosta) vuonna 1996 annetun lain 5 pykälä), sekä lakisääteinen vaatimus siitä, että kaikki taloudellista apua koskevat määräykset on tehtävä oikeuden toteutumisen mukaisesti (perheoikeudesta vuonna 1995 annetun lain 16 pykälän 5 momentti ja perheoikeudesta (erosta) vuonna 1996 annetun lain 20 pykälän 5 momentti). Tuomioistuimen on niiden osalta otettava huomioon perheoikeudesta vuonna 1995 annetun lain 16 pykälän 2 momentin a–l alamomentissa ja perheoikeudesta (erosta) vuonna 1996 annetun lain 20 pykälän 2 momentin a–l alamomentissa säädetyt 12 lakisääteistä tekijää. Täten puolison osuuden omaisuudesta määrittää subjektiivisesti kuhunkin tapaukseen määrätty tuomari. Hänen on otettava huomioon avioliittoon liittyvät olosuhteet, joihin kuuluvat muun muassa puolisoiden avioliiton aikana ottaman roolin vaikutusten arviointi, toisen tai molempien puolisoiden mahdollisesti tekemät uhraukset ja/tai työt ja heidän nykyinen ja tuleva ansiokykynsä. Alempaa tulotasoa koskevien tapausten ollessa kyseessä tuomioistuimia kiinnostaa eniten huollettavan puolison ja lasten perustarpeiden turvaaminen, mihin sisältyy kodin varmistaminen kyseisille osapuolille. Tuomioistuimia ei ole kuitenkaan rajoitettu ainoastaan huolehtimaan huollettavan puolison tarpeista. Tämän vuoksi tapauksissa, joissa käsitellään runsasta varallisuutta, tuomioistuinten taipumuksena on ollut määrätä kolmannes omaisuudesta ansiotyössä käymättömälle tai vähemmän varakkaalle puolisolle. Syyllisyys ei vaikuta omaisuuden ositukseen, jollei jommankumman puolison syyllisyyttä avioeroon pidetä törkeänä ja itsestään selvänä.

5.2. Kuka on vastuussa veloista avioeron/erilleen muuttamisen jälkeen?

Jos jompikumpi puoliso on hankkinut velkaa, hän on siitä vastuussa asumuseron/eron jälkeen, ellei tuomioistuin toisin päätä. Vastaava tuomioistuimen päätöksellä tehtävä vastuunsiirto voi olla osa tuomioistuimen oikeudenmukaisuuden nimissä määräämää ratkaisukokonaisuutta.

5.3. Voiko toinen puoliso vaatia toiselta puolisolta avio-oikeuden alaisen omaisuuden esinekohtaisen jaon lisäksi erityistä tasausmaksua rahassa?

Tuomioistuin voi päättää jommankumman puolison maksavan rahallisen kertakorvauksen toiselle puolisolle, jos sen tekeminen on oikeuden toteutumisen mukaista (perheoikeudesta vuonna 1995 annetun lain 16 pykälän 5 momentti ja perheoikeudesta (erosta) vuonna 1996 annetun lain 20 pykälän 5 momentti) Tuomioistuimen on tämän osalta otettava huomioon asiaankuuluvat 12 lakisääteistä tekijää (perheoikeudesta vuonna 1995 annetun lain 16 pykälän 2 momentin a–l alamomentti ja perheoikeudesta (erosta) vuonna 1996 annetun lain 20 pykälän 2 momentin a–l alamomentti).

Print this topic

back to top